Kristillinen seurakunta on kristittyjen muodostama yhteisö. Niin kuin kaikissa ihmisten yhteisöissä, myös seurakunnassa on omat haasteensa. Kansanlähetys on Suomen luterilaisen kirkon herätysliike, emmekä ole varsinaisesti seurakunta. Käytännössä monelle meistä Matkalla-lehden saajista seurakuntayhteys toteutuu kuitenkin hyvin vahvasti Kansanlähetyksen kautta. Kohtaamispaikat, seurat ja pienryhmät muodostavat meille nimenomaan sen käytännön seurakunnan, joka kokoaa meidät yhteen. Tähän yhteisöön Jumala on uskonut monenlaisia lahjoja. Apostoli Paavali kirjoittaa:
”Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:4-7)
Seurakunnassa on monenlaisia palvelutehtäviä. Jumalan Henki vaikuttaa meissä monin eri tavoin. Tarkoituksena ei ole korostaa ketään yksittäistä ihmistä tai työntekijää, vaan Jeesusta. Siihen, että Jeesus voisi tulla rakkaaksi monille, tarvitaan monia erilaisia lahjoja. Tarvitaan myös keskinäistä luottamusta siihen, että toimimme yhteisen päämäärän hyväksi.
Urheilu voidaan jakaa karkeasti yksilölajeihin ja joukkuelajeihin. Hiihto ja mäkihyppy ovat tähän vuodenaikaan hyvin sopivia esimerkkejä yksilölajeista (vaikka niissäkin on viestit ja joukkuemäki). Jalkapallo, lentopallo, koripallo ja pesäpallo taas ovat hyviä esimerkkejä joukkuelajeista.
Seurakunta on joukkuelaji. Emme voi typistää seurakunnan työtä yhteen tai kahteen ihmiseen. Seurakunta ei ole kirkkoherra tai piirijohtaja. Seurakunnassakin on toki näkyvämpiä tehtäviä ja sitten niitä tehtäviä, jotka tapahtuvat täysin kulisseissa. Molempia tarvitaan.
Melkein kaikissa lajeissa huippujoukkueet koostuvat suurin piirtein samalla tavalla. Niissä on laadukkaat ja luotettavat runkopelaajat ja sitten muutama todellinen oman alansa huippu. Nämä huiput ovat niitä tähtiä, joista lehdet kirjoittavat, mutta jos runkopelaajat eivät ole riittävän hyviä, mestaruuksia ei voiteta. Seurakunnan sankari on meidän Herramme Jeesus. Me olemme hänen palvelijoitaan niiden lahjojen mukaan, joita hän on meille antanut.
Kristillisenä yhteisönä me emme ole kilpailemassa toisia kristillisiä yhteisöjä vastaan. Olemme olemassa siksi, että mahdollisimman moni tulisi tuntemaan Jumalan rakkauden, ja löytäisi oman paikkansa Jumalan suunnitelmissa. Jotta näin voisi tapahtua, tarvitsemme paljon rukousta, Pyhän Hengen voimaa ja Jumalan antamien armolahjojen ottamista rohkeasti käyttöön.
Missä on sinun erityinen lahjasi? Palaako sydämessäsi evankelistan liekki? Onko sinulla soittamisen tai laulamisen lahjoja? Oletko hyvä suunnittelemaan tai organisoimaan? Annatko mielelläsi varallisuudestasi Jumalan valtakunnan työhön? Onko lasten ja nuorten tavoittaminen sinulle tärkeää? Oletko sitkeä rukouksen ihminen? Tahdotko opettaa ihmiset seuraamaan Jeesusta? Listaa voisi jatkaa ja jatkaa ja jatkaa.
Meille kaikille on käyttöä. Jumala ei odota meiltä sankaruutta. Hän odottaa, että olemme valmiit laittamaan itsemme likoon ja tekemään uskollisesti sen, minkä ymmärrämme olevan oma kutsumuksemme. Osalle haluan sanoa: jatkakaa samaan malliin! Osalle taas: lähtekää rohkeasti liikkeelle! Olet Jumalalle rakas, ja elämälläsi on merkitys!
Lahjojen runsauteen kätkeytyy yksi erityinen haaste. Jos meillä on vahvasti jokin kutsumus ja armolahja, saatamme kuvitella, että kaikilla muillakin pitäisi olla juuri se sama kutsumus ja lahja. Iloitaan rohkeasti siitä, että lahjoja on oikeasti paljon! Hyvään toimintakulttuuriin ohjaa raamatunkohta: ”Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” (Room.12:9-10)
Jumala auttakoon meitä antamaan itsemme hänen käyttöönsä ja virittämään palaviksi lahjamme!