Muistan, kun viime vuoden vaihteessa istuin Ryttylässä Teinilän tyttöjenkerroksen käytävässä. Odottelin, että loppunuoriso alkaisi hiljalleen valua kohti majoitusrakennusta ja että saisimme laskea lampaat ja siirtyä vihdoin unten maille. Käytävän hiljaisuudessa oli hyvä hetki pysähtyä ja hiljentyä Jumalan edessä kaiken leirimelskeen keskellä. Rauhalliset hetket ovat harvinaisia leirillä, joten ne on syytä hyödyntää välittömästi. Niinpä siinä tuli rukoiltua leirin, nuorten ja tulevan vuoden puolesta. Kaiken väsymyksen keskellä koin Jumalan vakuuttavan, että vuodesta 2020 tulisi ihmeellinen ja jännittävä. Koin sisälläni malttamattomuutta tulevan vuoden suhteen, koska halusin tietää, mitä kaikkea Jumala tuolla oikein tarkoitti.
Heti alkuvuodesta Jumala alkoikin tehdä ihmeellisiä juttuja sekä nuorten parissa että omissa ihmissuhteissani eiuskovien kavereiden kanssa. Tuntui, että Jumalalla on paljon hyviä asioita varattuna tälle vuodelle, jotta Hänen valtakuntansa saisi mennä eteenpäin.
Maaliskuun puolessa välissä korona muutti arkemme ja varmasti monilla meistä päällimmäisenä oli kysymys: Mitä nyt oikein tapahtuu? Jumala, mitä oikein teet, kun sallit tämän? Pelot, huolet ja epävarmuus täyttivät monien mielet. Kaiken meneminen uusiksi ja asioiden muuttuminen vaati varmasti veronsa monen jaksamisessa, sillä oli haastavaa käsitellä niin monia muutoksia kerralla. Kun pahimmasta alkujärkytyksestä oli selvitty, aloin kuitenkin jälleen kokea, että Jumala puhui ihmeellisestä vuodesta. Jumala teki ja tekee työtään kaiken myllerryksen keskellä.
Mieleeni nousi tuolloin erään äidin Facebookiin vuosia sitten laittama kuva tilanteesta, kun takapihaltamme oli kaadettu useampi vanha haapa. Puiden kaatamisen seurauksena oli se, että takapihamme oli pian täynnä satojen pikkuhaapojen alkuja. Mielessäni pyöri ajatus, että ehkä Jumala oli sallinut vanhojen rakennelmien ja systeemien kaatumisen, jotta tilalle voisi nousta jotakin uutta, tuoretta ja monilukuisempaa, jotta sanoma Jeesuksesta saisi levitä yhä laajemmalle eikä olisi enää muutamien isojen ”puiden” varassa.
Vuosi on ollut ihmeellinen. Jumala on tehnyt niin paljon. Olen saanut nähdä nuorten syttyvän Raamatulle ja evankeliumille. Olen saanut todistaa sitä, miten eiuskova kiinnostuu Jeesuksesta ja Raamatusta, koska nuortenillat siirtyivät nettiin ja siellä oli turvallista katsoa etäämpää, mistä on kyse. Nyt tämä nuori on käynyt nuortenilloissakin pari kertaa. Jumalan ihmeellinen vuosi ei loppunut kesään ja rajoitusten purkamiseen. Se ei lopu siihen, kun kausi päättyy Kohtaamispaikoissa ja nuortenilloissa. Jumalan ihmeellinen vuosi jatkuu tämän vuoden viimeiseen päivään ja viimeiseen sekuntiin asti. Parasta on, että sen jälkeen alkaa uusi, ihmeellinen Herran vuosi, joka on täynnä Hänen armoaan ja hyvyyttään, joka ei ole riippuvaista olosuhteista.
Siunattua joulua ja armorikasta uutta vuotta! Avatkoon Herra silmäsi näkemään, että Hänen kanssaan elämä on ihmeellistä päivästä ja hetkestä toiseen!
