Tänä kesänä urheilukansaa on taas hemmoteltu. Pariisi ja urheilumaailman huiput antoivat parastaan reilun kahden viikon ajan olympiatulen syttymisestä sen sammumiseen saakka. Sadat tuhannet ihmiset paikan päällä, ja miljoonat ihmiset vastaanottimien ääressä seurasivat olympialaisten avajaisia ja perinteisen olympiatulen syttymistä. Sade vihmoi avajaispäivänä ankarasti, mutta tuli pysyi. Kunnes se päättäjäispäivänä sammutettiin.
Olympiatulen sammumattomuus kilpailujen aikana on tärkeä ja varjeltu asia. Kuitenkin kerrotaan että olympiahistorian aikana olympiatuli on sammunut sään takia kaksi kertaa: vuonna 1976 Montrealissa kaatosade sammutti tulen kisojen aikana. Vuonna 2004 tuulenpuuska sammutti Ateenan olympiasoihdun.
Tälläkin kertaa olympialaiset sisälsivät lukuisan määrän voittoja, tappioita, pettymyksiä, yllätyksiä, surun sekä ilon kyyneleitä. Näissäkin olympialaisissa kiitollisuutta osoitettiin urheilijoiden tukijoukoille, valmentajille, perheille ja Jumalalle.
Kovin paljon en itse olympialaisia televisiosta seurannut, mutta avajaiset ja päättäjäiset katsoin. Avajaiset katsoin moneenkin kertaan, tai oikeastaan moneen kertaan vain yhden kohdan. Kun vakavasti sairas maailmankuulu laulaja, ihana ja lahjakas Celine Dion lauloi Eiffel tornista Hymnin rakkaudelle. Se oli koskettava ja pysäyttävä. Hänen hiipuva laulun liekkinsä sai syttyä vielä tämän kerran, tämän unelman verran.
Tuli on vaikuttava elementti. Vaikka olympialaisia, elokuvia tai mitään televisiosarjoja en jaksaisi pitkään keskittyneesti katsoakaan, niin takkatulta tai kynttilän liekkiä voin tuijottaa pitkäänkin. Vaikka en ole yhtään syksyihminen, tämän synkän ja pimeän jakson pelastus on se, että tästä alkaa omassa kodissani kynttilöiden polttamisen aika. Sytyttelen pieniä liekkejä pimentyvien iltojen keskelle.
Kristillisessä perinteessä kynttilän liekki symboloi valon voittoa pimeyden voimista, valvomista, lämpöä, yhteyttä ja rukousta. Kynttilän sytyttäminen ja elävä tuli on kuulunut pitkään kristittyjen kokoontumisiin. Lasten leireillä olemme lähettäneet iltanuotiolla rukouksia Jumalalle kirjoittaen rukouksia paperille, ja laittaneet paperin tuleen, jolloin näemme miten rukouspaperin palamisesta syntynyt savu vie rukouksen konkreettisesti ylös Jumalaa kohti.
Jeremian kirjassa tulella kuvataan Jumalan sanan voimaa: ”Minun sanani, jotka annoin suuhusi, Jeremia, muuttuvat tuleksi.” (Jer. 5:14) Jumalan sanalla on valtava voima. Raamattua lukiessamme ja tutkiessamme, saamme syttymään pieniä liekkejä, jotka sytyttävät aina jonkin suuremman tulen. Tätä tulta me tarvitsemme joka päivä elämässämme. Siinä tulessa on voima, turva, suoja ja kaikki, minkä varaan voimme päivämme ja elämämme laskea. Mikään pimeys ei tuota valon liekkiä voita. Vaikka meidän uskon liekki välillä kokisi koettelemuksen tuulia ja palaisi enää pienellä liekillä, Jumalan sanan ja rakkauden voima voi sen aina sytyttää uuteen roihuun.
Jeesus haluaa että olisimme täällä maailmassa Hänen valonaan: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14) Jeesus antaa meille selkeän tehtävän, Hän haluaa meidän loistavan Hänen kirkkauttaan ja rakkauttaan ympärillemme. Että se liekki, jonka hän on meissä sytyttänyt, voisi tulimeren lailla levitä keskuudessamme.
Toivotan sinut sydämellisesti tervetulleeksi Kansanlähetyksen tilaisuuksiin eri puolella Etelä-Pohjanmaan piiriämme. Tule syttymään ja sytyttämään pieniä liekkejä Jumalan nuotioon. Sen nuotion valossa ja lämmössä saamme kokea voimaa, turvaa, rakkautta, ja tärkeää yhteyttä, koko pimeän syksyn ja talven yli.
Kuva: Unsplash/Amanda Ma
