Loppuvuodesta mielessäni alkoi pyöriä psalmi 23, etenkin sen jae 5. Yleensä en ole niiden kaikista tutuimpien raamatunkohtien suuri fani. Ja psalmi 23 menee varmasti siihen kategoriaan. Se on monille uskoville se rakkain ja lohduttavin psalmi elämän myrskyjen keskellä. Itsekin toki pidän siitä, ja se on tottakai mielestäni lohdullinen ja rohkaiseva. Mutta ei ehkä sellainen, josta pitäisi opetuksen tai iltahartauden, koska niin moni muukin pitää.
Kuitenkaan vuoden lopussa tuo psalmi ei jättänyt itseäni rauhaan. Ennen kaikkea jakeen viisi sanat nousivat kerta toisensa jälkeen mieleeni. ”Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.” Pohdin kerta toisensa jälkeen sitä, että minua ei kyllä yhtään huvittaisi syödä, jos viholliseni katselisivat vieressä. Haluaisin syödä rauhassa. Ystävien kanssa.
Mutta juuri tällaista meidän elämämme on. Jumala kattaa meille pöydän. Hän ravitsee meitä, Hän hoitaa meitä, Hän antaa meille lahjojaan. Vihollistemme silmien edessä. Elämän ongelmien ja vaikeuksien keskellä. Ja me haluaisimme syödä ystäviemme kanssa.
Kuinka moni meistä kieltäytyykään syömästä Jumalan kattamasta pöydästä, kun tilanne ei ole meidän mielestämme sopiva ja hyvä. Kuinka moni sanoo, että syön sitten, kun tilanne on rauhallisempi. Kun on vähemmän vihollisia ja enemmän ystäviä.
Kuinka moni sanookaan, että kiitos, mutta ei kiitos, kun Jumala antaa meille jotakin ilahduttavaa haasteiden keskellä. Miten emme osaa nauttia ja iloita siitä, koska jokin muu painaa mieltämme. Mutta miten paljon rikkaampaa elämämme voisikaan olla, jos luottaisimme, että Jumala tietää, mitä tekee. Hän tietää, miten ajoittaa asiat. Ja eikö niin, että siellä elämän vaikeuksien keskellä me nimenomaan tarvitsemme sitä ravintoa ja huolenpitoa, että jaksamme noiden vaikeiden aikojen läpi. Enkeli sanoi Elialle tämän kulkiessa kohti Jumalan vuorta: ”Nouse ja syö, muuten matka käy sinulle liian raskaaksi.” (1. Kun 19:7)
Ystävä me tarvitsemme Jumalan kattamaa pöytää myös siellä vihollistemme silmien edessä. Erityisesti siellä. Vaikka tuntuisi epämukavalta syödä siinä. Jos Jumala kattaa sinulle pöydän, niin kyllä Hän pitää huolen, että voit myös turvallisesti syödä siinä.
Pidetään tänä vuonna silmämme auki sille hyvyydelle, jota Jumala meille osoittaa. Kun pidämme silmämme auki, saatamme kenties huomata, että tuo hyvyys on runsasta. Jopa ylitsevuotavaa, niin kuin jakeen loppupuoli sanoittaa. Ei torjuta Jumalan lahjoja sen tähden, että ajankohta, jolloin Hän niitä tarjoaa, on meidän mielestämme hieman hankala.
Ystävät syödään niissä pöydissä, jotka Jumala eteemme kattaa, ettemme väsyisi kesken matkan, että jaksaisimme kulkea perille asti. Sinne, missä emme enää syö vihollisten silmien edessä vaan runsaslukuisen ystäväjoukon kanssa!
