Rakkaus kylmenee?

21.8.2026

Jeesus sanoi lopunaikoihin liittyen: ”Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee.” (Matt. 24:12) Kuinka totta nuo sanat ovat tä­nään! Elämme parhaillaan aikaa, jossa erilaiset nä­­ke­mykset niin politiikasta, maa­­­hanmuutosta, Lähi-Idän ti­­­lanteesta kuin uskonnosta ja­kavat ihmisiä kaikki­al­la maailmassa.

Tätä kehi­tys­tä vah­vistaa so­­si­aa­linen me­dia, jossa on to­tuuden li­säk­si tarjolla ta­hat­tomia tai ta­hallisia valheita ja puo­li­­to­tuuksia, joi­­hin te­ko­äly on tuonut ja tuo omat maus­­teensa. Sosiaalisen me­­dian algoritmit pyrkivät se­kä pelästyt­tä­mään ihmisiä kärjistetyillä mie­­lipiteillä et­tä luomaan eri­laisia kaikukammioita, jois­­sa tiettyjä vies­te­jä jatkuvasti toista­mal­­la vah­vis­te­­taan tiettyjä näkemyksiä tah­­­toipa käyttäjä sitä tai ei. Täl­­lä tavoin ihmisten maa­il­­­­­man­kuvaa kavennettaan tie­­­­­toi­sesti ohjaamalla hei­tä erilaisiin lokeroihin, jonka ul­ko­­puolelta tulevat poikkea­vat ja vastakkaiset näke­myk­set syn­nyttävät pahaa mieltä ja uusia, vihaisia reak­tioita.

Valitettavasti jyrkät näkemykset siirtyvät myös reaali­maa­ilmaan, jolloin niistä on seu­rauksia oikeille ihmisille, joiden työura ja elämä on tuhoutunut. Esi­­mer­kik­si tämän hetkinen uutisointi ja someraivo Lä­hi-Idän tilanteesta ja Israelista on johtanut siihen, että yk­sit­täisten juutalaisten kimppuun on käyty eri puolilla Eu­rooppaa. On eri asia kriti­soi­da Israelin hallintoa ja sen toi­mia, mutta sitä ei saisi koskaan laittaa yksittäisen juuta­lai­sen syyksi.

Keskustelin Kansanlähetys­päi­villä erään uskovan seura­kun­tapastorin kanssa, jonka tun­­nen vuosikymmenten ta­kaa. Hän kertoi minulle siellä käy­mäs­­tään keskustelusta it­sel­leen täy­sin vieraan ihmisen kans­sa. Kun keskustelukump­pa­nille kä­­vi ilmi, että tutta­va­ni toi­­mii pastorina, hän sai kuul­la kysymyksen yhteistyöstä naispappien kans­sa. Pastori oli kertonut, kuinka seu­ra­kun­ta­työssä hänen täytyy teh­dä yh­teistyötä kaikkien työ­to­ve­rei­densa kanssa. Tähän tuo hen­­kilö oli todennut muun muassa, ettei ol­lut koskaan ta­vannut tuollais­ta ihmistä ja oli koros­ta­nut, et­­tä me oikeat, raa­matulliset us­kovat emme hy­väksy nais­pap­peja. Tuttavani koki tuossa hetkessä, että hä­nellä ei ollut minkäänlaista ihmisar­voa tuon henkilön sil­missä ja et­tä myös hänen us­konsa mi­­tä­töitiin. Näinkö Raa­mattu opet­taa meitä toi­mi­maan eri ta­valla ajattelevia kohtaan?

Kirkossamme oleviin epäkohtiin saa puuttua ja kirkkoa voi kritisoida ihan aiheesta. Joistain hengellisistä asioista, Raa­matun tulkinnoista ja oh­jeis­­ta voi­daan olla eri mieltä, ja niis­tä saa ja pitää keskustella. Voimme kertoa toiselle oman pe­rustellun näkemyksemme ja kuunnella kunnioittavasti hä­nen näkökulmaansa, vaik­kem­me olisi sa­maa mieltä hä­nen kanssaan. Olipa tilanne tai asia mikä ta­­hansa, niin mei­­dän ei kuitenkaan tuli­si sor­tua siihen, että teemme omas­­ta näke­myk­sestämme poik­­keavasta us­­­kon veljestä tai sisaresta hal­­­vek­suntamme tai (piilo)vi­ham­­­me koh­teen. Pu­­humattakaan siitä, että edel­lä kuvatun tilan­teen ta­paan lyöm­me häntä sa­­noil­lam­me ja kohtelemme hän­­tä rak­kau­det­tomasti.

Välillä on hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään: Kirkasta­vat­ko sa­nani ja te­koni Jeesusta Kristusta? Näkyykö elä­mäs­säni enemmän Hengen he­delmä kuin lihan aikaan­saan­nokset? (Gal. 5:19-26)

Kuva: Google AI Studio

Share This