Kuka näkee sinut?

22.8.2021

Olin heinäkuun lopussa moot­toripyörä reissulla Lohjalla, jossa osallistuimme Lohja Run -nimiseen ajotapahtu­maan. Lähdimme ajamaan La­pu­al­ta seit­semän aikaa aa­mul­la, että olisimme ajoissa pe­rillä. Moottoripyöräilyssä on jotenkin mahtava veljeys ja yhteishenki. Ei ole mitään vä­liä, millaisella pyörällä ajat, silti lähes poikkeuksetta jokainen vastaantuleva motoristi mor­jestaa. Eikä huoltoasemilla­kaan tarvitse olla yksin, aina on joku toinen motoristi, joka tu­lee juttusille tai autoilija, jo­ka tulee katsomaan pyörää harmitellen, ettei ole kerennyt aja­maan tai tullut koskaan ostaneeksi pyörää. Eikä sillä ole oikeastaan mitään väliä, onko toinen pyörällä vai autolla, sillä kiinnostuksen kohde on yhteinen.

Voi kun meidät uskovatkin voisi bongata katukuvasta ja huoltoasemilta yhtä helposti kuin Harley-Davidsonilla ajavan motoristin. Hän näkyy, kuuluu ja todellakin tietää olevansa se, kuka on – motoristi. Ajattelenkin, että me voisimme ja varmasti saisimmekin olla avoimemmin uskovia, ja olla jakamassa siitä hyvästä, mitä itse olemme saaneet.

”Parantakaa sairaita, herät­tä­kää kuolleita, puhdistakaa spi­taalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. (Matt. 10:8)

On jotenkin hyvin oleellinen osa kristillisyyttä olla jakamassa sitä hyvää, mitä Jumala on meille antanut. Kun luemme Raamattua, kuuntelemme hengellistä radiokanavaa tai vaikka joku veli tai sisar Kristuksessa jakaa jotain oppimaansa, siinä hetkessä Ju­mala on avannut sydämeltään jotain, mitä me voimme jakaa eteen­päin toisten rakennuk­sek­si. Ky­synkin, mitä teemme sil­lä tiedolla. Kätkemmekö sen sy­­dä­meemme ja pahimmillaan hil­jalleen unohdamme sen? Vai laitammeko saamamme hyvän ja­koon? Oma henkilökohtainen ko­kemukseni on se, että ne Ju­malan johdatukset, joista olen kertonut muille todistuk­seksi, säilyy mielessäni ja muistoissani pidempään. Puolestaan ne johdatukset, jois­ta en kerro muille unoh­tu­vat nopeimmin ja toiset saatana aivan vie meiltä, jos emme jaa niitä ke­nel­lekkään.

”Kun kokoonnutte yhteen, jo­kaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.” (1. Kor. 14:26)

Saamme olla kertomassa niistä hienoista oivalluksista mitä olemme kokeneet ja toisaalta saamme samalla olla kertomassa myös ei-uskoville näitä samoja asioita. Aivan kuten sanakin kehottaa: ”Olkaa ai­na valmiit antamaan vastaus jo­kaiselle, joka kysyy, mihin tei­dän toivonne perustuu.” (1. Piet. 3:15)

Rohkaisenkin teitä kaikkia ystäviä kokoontumaan koteihin. Kutsukaa muita uskovia mukaan lukemaan Jumalan sanaa, rukoilemaan ja ylistämään. Kutsukaa mukaan naapureita, juokaa kahvia, pu­hu­kaa elämästä ja rukoilkaa. Kertokaa, ettei teidän toivonne ole kadonnut edes tuon suuren koronan edessä, sillä kaiken tämän maailman myllerryksen keskelläkin meillä on voittaja, Jeesus Kristus, joka pi­tää meistä huolen. Ja kaikki tämä on kuitenkin koko ajan Isän kädessä ja hallussa.

Kuva: Unsplash: Jorgen Hendriksen

 

Share This