Vuoden alussa pohdin paljon kutsumusta. Pohdinta lähti erityisesti liikkeelle raamiksesta, jossa luimme siitä, kun Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Matteuksen evankeliumin luvun 21 alussa sanotaan:
”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”
Monesti, kun ajattelemme meidän tehtäväämme Jeesuksen omina, ainakin itsellä on ajatus, että pitäisi nähdä paljon vaivaa tai käyttää paljon aikaa, jotta voisin toimia Jumalan tahtomalla tavalla. Takaraivossa on jostain syystä ajatus, että Jeesuksen omana eläminen ja Jumalan tahdon täyttäminen vaatii ponnistelua ja pinnistelyä.
Kuitenkin tuossa kohdassa, kun Jeesus sanoo tarvitsevansa jotain, se ei vaatinut tarpeen täyttäjältä oikeastaan mitään. Jeesus tarvitsi aasia ja aasinvarsaa. Niiden omistajan tarvitsi ainoastaan antaa lupa käyttää niitä.
Ei Jumalan valtakunnan hyväksi toimiminen vaadi meiltä jotakin sellaista, mitä meillä ei jo olisi. Tästä useimmin esimerkkinä käytetään pienen pojan eväitä. Pojan eväistä riitti tuhansille. Poika ei menettänyt mitään, vaan sai sen, minkä olisi saanut muutenkin. Sen sijaan hän sai myös jotain sellaista, mitä ei olisi saanut, jos olisi syönyt eväät yksin. Nimittäin hän sai kokemuksen siitä, että se, mitä hänellä on, voi olla siunaukseksi muille, että se, mitä hänellä on, kelpaa Jumalalle, että se, mitä hänellä on, riittää ihmeeseen.
Miten tämä kaikki liittyy kutsumukseen?
Tänä päivänä kutsumuksesta puhuttaessa puhutaan kovin paljon siitä, että kutsumus on se, mille sydämesi palaa. Olen itsekin monta kertaa sanonut niin. Tänä keväänä Jumala iskosti kuitenkin sisim- pääni, että kutsumus on tasan tarkkaan se, mihin Jumala meitä kulloinkin kutsuu. Joskus sydän palaa sille ja joskus ei niinkään.
Jumala ei tarvitse intohimoamme. Hän ei tarvitse sydämen paloamme. Hän tarvitsee uskollisuuttamme ja kuuliaisuuttamme. Sitä, että me teemme sen, mitä hän tarvitsee meidät tekemään. Siksi haastankin sinua kysymään, mitä se on, mitä Jeesus tarvitsee sinulta tällä hetkellä?
Anna sydämesi olla intohimoinen Jumalaa kohtaan, niin se on intohimoinen kaikkea sitä kohtaan, mitä Jumalan sydämellä on.
Kuva: Unsplash/Dmitriy Serafin
