Mitä vastaisit, jos kysyisin sinulta, että muistatko jonkun tai joitain hetkiä elämästäsi, milloin Jumalan huolenpito on tuntunut jotenkin erityisesti? Olen tehnyt tämän kysymyksen viime aikoina useammalle ihmiselle. Näissä vastauksissa yhtenäistä on ollut se, että Jumalan läsnäolo ja huolenpito on tuntunut vahvimmin niissä hetkissä, kun olo on ollut erityisen turvallinen. Joskus pystymme sanomaan Jumalan erityisen huolenpidon,
Kesälomani aikana kävin kävelylenkillä useampana päivänä viikossa, mikäli ei satanut vettä. Reittini kulki usein paikallisen ostoskeskuksen vierestä, jonka puistoalueella päiväänsä viettää yleensä parikymmenpäinen kaljarinki, jossa on monenikäistä väkeä. Muutama heistä on tullut kuluneiden vuosien varrella sillä tavalla tutuksi, että nähdessämme toisemme tervehdimme yleensä kättä nostamalla. Kesän mittaan minulla kävi useammin kuin kerran mielessä, että tuota
Oletko kärsivällinen odottaja vai olisiko asioiden pitänyt tapahtua jo eilen? Etenkin näin joulun alla perheen pienimmillä on odottavan aika usein pitkä, sillä postilaatikosta tipahtaa lelukuvasto poikineen esitellen toinen toistaan hienompia vaihtoehtoja joulukuusen alle. Monet kuvastot ovat täynnä lasten merkintöjä kaikesta siitä, mitä he toivovat saavansa lahjaksi ja vanhemmat voivat vain luvata, että katsotaan, katsotaan… Jumala
Tänä kesänä urheilukansaa on taas hemmoteltu. Pariisi ja urheilumaailman huiput antoivat parastaan reilun kahden viikon ajan olympiatulen syttymisestä sen sammumiseen saakka. Sadat tuhannet ihmiset paikan päällä, ja miljoonat ihmiset vastaanottimien ääressä seurasivat olympialaisten avajaisia ja perinteisen olympiatulen syttymistä. Sade vihmoi avajaispäivänä ankarasti, mutta tuli pysyi. Kunnes se päättäjäispäivänä sammutettiin. Olympiatulen sammumattomuus kilpailujen aikana on tärkeä
Vuoden alussa pohdin paljon kutsumusta. Pohdinta lähti erityisesti liikkeelle raamiksesta, jossa luimme siitä, kun Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Matteuksen evankeliumin luvun 21 alussa sanotaan: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee
Kuka pitäisi minun puoliani? Kuka vastaisi, että minun oikeuksiani kuullaan? Olen törmännyt usein ajatukseen, jossa vaadimme kiihkeästi omia oikeuksiamme. Ollessani korona-aikana koulussa töissä huomasin, että jo alakoululainen osaa vaatia oikeuksiaan. ”Minulla on oikeus välituntiin!”, vaikka juuri aiemmin tämä oppilas oli lähinnä häirinnyt oppituntia ja kieltäytynyt tekemästä opettajan antamia tehtäviä. Kun opettaja on nyt jättänyt oppilaan
Joka syksy odotan mielenkiinnolla, mitkä joululaulut ovat päässeet Kauneimmat joululaulut -vihkoon. Adventin aikana Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet keräävät suuren määrän ihmisiä laulamaan ja kuuntelemaan perinteisiä, meille rakkaita ja muistoja herättäviä joululauluja. Mukana lauluvihossa on myöskin joka vuosi joitain uusia joululauluja. Harvoin nämä kuitenkaan vihkoon pääsevät toista kertaa, koska hyvin harvoin mikään laulu muutenkaan iskee ensimmäisellä kuuntelukerralla,
Jo jonkin aikaa elämää seuranneena olen pannut merkille, että perintöasiat ovat hyvin alttiita riidoille. Perinnöstä voidaan – aivan sen koosta riippumatta – riidellä ja käydä oikeutta. Raamatussa sanotaan: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä
Olin huhtikuun lopussa viikon Israelissa ryhmän kanssa, jossa oli matkalaisia eri puolilta Suomea. Sain jälleen kulkea monen vuoden tauon jälkeen Jeesuksen jalanjäljissä Jerusalemissa ja Gennesaretin järven ympäristössä. Monien merkittävien paikkojen sijaan voimakkaimmin mieleeni jäi kuitenkin erään amerikkalaisen matkalaisen kohtaaminen ja tuon kohtaamisen synnyttämät pohdinnat. Olimme tulleet eräänä aamuna Ginnosarin kibbutsille, josta olimme lähdössä pienelle laivamatkalle
Aina välillä, niin nuoria kuin aikuisiakin kohdatessa, tulee pohdittua sitä, että mikä on esteenä sille, että elämämme saisi näyttää yhä enemmän sellaiselta, miltä Jumala sen haluaisi näyttävän. Huomaa, että kirjoitan tässä myös itsestäni. Tähän pohdintaan tulee usein päädyttyä silloin, kun on jutellut joidenkin kanssa siitä, miten he kaipaisivat seurakuntayhteyttä tai miten he haluaisivat Jeesuksen näkyvän