Yksi asia on menneen vuoden aikana yhdistänyt ihmisiä kaikkialla maailmassa ja täyttänyt tiedotusvälineet päivästä toiseen. Korona.
Korona seuraamuksineen on osoittanut sen, kuinka haavoittuvainen sunnuntai- ja rakennuskeskeinen kristillisyys on. Koronarajoitusten myötä kirkkojen ovet ovat pysyneet pääosin suljettuina kiihtymis- ja leviämisvaiheessa olevilla alueilla ja emme ole voineet kohdata toisiamme kasvotusten kuluneiden kuukausien aikana kuin satunnaisesti – paitsi tietysti Zoomissa ja Teamsissa. Mutta vaikka nuo välineet mahdollistavat jonkin asteisen kohtaamisen, se ei ole sama asia kuin tulla oikeasti yhteen. Yhteen tuleminen on onneksi ollut vielä mahdollista pienemmillä paikkakunnilla, jossa tilaisuuksia on järjestetty kokoontumisrajoitusten puitteissa.
Yksi asia, mihin huomioni on kiinnittynyt kuluneen vuoden aikana, on se, että monien suusta kuulee ajatuksen: ”Kun sitten palaamme normaaliin…” En haluaisi olla pessimisti, mutta entä jos emme palaa vielä vuosiin koronaa edeltävään kokoontumisvapauteen. Toive siitä, että tämä pandemia olisi kukistunut nopeasti, sai aikaan sen, että jäimme odottamaan tuota tulevaa aikaa, jota olemme odottaneet nyt jo yli vuoden. Toki toimintaa siirrettiin nopeasti nettiin ja vuoden 2020 maaliskuussa sosiaalinen media täyttyi sunnuntaisin lukemattomien seurakuntien striimeistä. Hyvä niin, mutta olisiko meidän odottamisen sijaan pitänyt saman tien alkaa miettimään asioita laajemmasta näkökulmasta kuin vain toiminnan pyörittämisestä jotakuinkin entisellään. Entä jos Jumala salli tämän ajan erityisesti seurakunnalleen, jotta se heräisi valmistautumaan vielä edessä oleviin vaikeampiin aikoihin?
Pieniä kodeissa kokoontuvia ryhmiä ei voida tuhota.
Kirjassa Kolme vuotta Kansanlähetystä sanotaan: ”Kansanlähetyksen näky on lopun aikojen näky. Silloin kun kaikki järjestöt kaatuvat, laitokset lakkautetaan ja antikristus saa lisää valtaa, ei pieniä kodeissa kokoontuvia ryhmiä voida tuhota. Solut elävät ja toimivat, kun suuret organismit ovat kaatuneet. Sielujen voittamistyö ei saa pysähtyä, vaikka millaiset myrskyt Herran kansaa kohtaisivat.” Kuinka totta nämä 50 vuotta sitten kirjoitetut sanat ovatkaan tänään.
Nyt on aika lopettaa odottaminen ja tarttua toimeen. Haastan sinua rukoilemaan, voisiko sinun kodissasi alkaa kokoontumaan pienryhmä. Ryhmä, joka ei koostu välttämättä pelkästään uskovista, vaan ryhmä, johon etsivä ja kyselevä naapurikin uskaltautuisi mukaan. Uskon, että tällaiset kotona kokoontuvat itsenäiset ryhmät, jotka eivät tarvitse toimiakseen työntekijöitä eivätkä erillisiä rakennuksia, voivat viedä tämänkin ajan keskellä Jeesuksen Kristuksen läsnäolon sinne, minne perinteinen toiminta ei koskaan yllä?
Muutoksen aika on nyt.
Kuva: Unsplash/Luke Stackpoole
