Suvituulia

3.6.2021

Tätä kirjoittaessa ensim­mäi­set kunnon lämpimät au­rin­gonsäteet häikäisevät ja läm­mittävät niin, että terassin­läm­mitintä ei tänään tarvita. Is­tun kotini terassilla ihailen ei­len ostamiani valkoisia ja vaa­leanpunaisia kukka-amppe­leita, vasta öljyttyä terassin lat­tiaa, silmuista puhkeavia puun lehtiä ja riippukeinussa is­tuvaa lastani, joka odottaa ai­kuisia sisaruksiaan pian gril­laa­maan. Katson kesään valmistautu­vaa luontoa, kuuntelen lintu­jen kaunista konserttia ja mie­tin, mitä juuri nyt haluaisin si­nulle sanoa. Haluaisin jakaa si­nulle jotain juuri tästä het­kes­tä.

Tunnen miten pieni, hiljainen ja lämmin tuuli koskettaa minua. Muistan, että tästä on tehty laulukin ja alan hyräile­mään sitä. Jossain kohtaa elä­mää tästä laulusta tuli mi­nul­le tärkeä. Kunpa minulla oli­si jokaisen päivän jokaisena hetkenä kyky keinahdella ruo­honkorren lailla Jumalan tuu­lessa luottaen siihen, että nii­näkin päivän hetkinä, kun tuu­li on voimakkaampi, sa­de piis­kaa päälle ja yrittää saada kortta kaatumaan, Jumalan läm­min ja hellä tuuli nostaa mi­nut sieltä.

Kunpa osaisin aina luottaa Ju­malan suureen suunnitelmaan elämässäni, kääntää katseen rohkeasti aurinkoa vas­ten, ja sydän aina käänty­nee­nä kohti Jumalaa. Taipua tuu­lessa silloin, kun sen aika on ja ottaa jokainen kovempi­kin tuuli nöyränä vastaan. Tie­dänhän, että jopa ne raskaim­mat ja kovimmat myrskyt saa­vat usein merkityksensä vas­ta aikojen päästä. Ja silloin voim­me todeta Jumalan rak­kau­den tuulen koskettaneen ja vieneen meitä eteenpäin – niissäkin hetkissä, kun huu­sim­­me: ”Jumala missä sinä olet?”

Ruohonkorren lailla elää tah­toisin,
ruohonkorren lailla, nöy­rin sydämin.
Aurinkoa vasten pääni ko­hot­taa,
kääntää sy­dämeni kohti Ju­ma­laa.
Keinahdellen kuulla puiden hu­minaa,
taipua kun Hengen tuu­li koskettaa.

”Kääntykää siis koko sydä­mes­tänne ja sielustanne Herran, Jumalanne puoleen!” (1. Aik. 22:19) Seuraavan kerran, kun tun­net lämpimän, kevyen kesä­tuu­len ihollasi, mieti se Jumalan rakkauden, Pyhän Hengen kos­ketuksena. Se haluaa sanoa sinulle: ”Luota minuun, minä olen tässä, ja pidän sinusta huolen. Ja vaikka et aina ymmärtäisi minun suunnitelmiani elämässäsi, luota minuun, ne suunnitelmat ovat hyviä.”

Ruohonkorren lailla elää tahtoisin,
ruohonkorren lailla, mielin avoimin,
hiljaa ottaa vastaan lämpö auringon,
luopua kun päättyy aika kukinnon.
Ruohonkorren lailla elää tahtoisin,
ruohonkorren lailla, hetken pie­nen­kin,
tehtäväni täyttää luo­ma­kunnassa,
kaiken jäl­keen kiittää Herra, si­nua.
Keinahdellen kuulla puiden huminaa,
taipua kun Hengen tuuli koskettaa.

Lämpimiä suvituulia odottaen ja sinulle toivoen!

Kuva: Unsplash/Marek Piwnicki

Lehtimäki Suvi

lapsityöntekijä, Etelä-Pohjanmaa

suvi.lehtimaki@sekl.fi

050 562 5808

Share This