Tätä kirjoittaessa ensimmäiset kunnon lämpimät auringonsäteet häikäisevät ja lämmittävät niin, että terassinlämmitintä ei tänään tarvita. Istun kotini terassilla ihailen eilen ostamiani valkoisia ja vaaleanpunaisia kukka-amppeleita, vasta öljyttyä terassin lattiaa, silmuista puhkeavia puun lehtiä ja riippukeinussa istuvaa lastani, joka odottaa aikuisia sisaruksiaan pian grillaamaan. Katson kesään valmistautuvaa luontoa, kuuntelen lintujen kaunista konserttia ja mietin, mitä juuri nyt haluaisin sinulle sanoa. Haluaisin jakaa sinulle jotain juuri tästä hetkestä.
Tunnen miten pieni, hiljainen ja lämmin tuuli koskettaa minua. Muistan, että tästä on tehty laulukin ja alan hyräilemään sitä. Jossain kohtaa elämää tästä laulusta tuli minulle tärkeä. Kunpa minulla olisi jokaisen päivän jokaisena hetkenä kyky keinahdella ruohonkorren lailla Jumalan tuulessa luottaen siihen, että niinäkin päivän hetkinä, kun tuuli on voimakkaampi, sade piiskaa päälle ja yrittää saada kortta kaatumaan, Jumalan lämmin ja hellä tuuli nostaa minut sieltä.
Kunpa osaisin aina luottaa Jumalan suureen suunnitelmaan elämässäni, kääntää katseen rohkeasti aurinkoa vasten, ja sydän aina kääntyneenä kohti Jumalaa. Taipua tuulessa silloin, kun sen aika on ja ottaa jokainen kovempikin tuuli nöyränä vastaan. Tiedänhän, että jopa ne raskaimmat ja kovimmat myrskyt saavat usein merkityksensä vasta aikojen päästä. Ja silloin voimme todeta Jumalan rakkauden tuulen koskettaneen ja vieneen meitä eteenpäin – niissäkin hetkissä, kun huusimme: ”Jumala missä sinä olet?”
Ruohonkorren lailla elää tahtoisin,
ruohonkorren lailla, nöyrin sydämin.
Aurinkoa vasten pääni kohottaa,
kääntää sydämeni kohti Jumalaa.
Keinahdellen kuulla puiden huminaa,
taipua kun Hengen tuuli koskettaa.
”Kääntykää siis koko sydämestänne ja sielustanne Herran, Jumalanne puoleen!” (1. Aik. 22:19) Seuraavan kerran, kun tunnet lämpimän, kevyen kesätuulen ihollasi, mieti se Jumalan rakkauden, Pyhän Hengen kosketuksena. Se haluaa sanoa sinulle: ”Luota minuun, minä olen tässä, ja pidän sinusta huolen. Ja vaikka et aina ymmärtäisi minun suunnitelmiani elämässäsi, luota minuun, ne suunnitelmat ovat hyviä.”
Ruohonkorren lailla elää tahtoisin,
ruohonkorren lailla, mielin avoimin,
hiljaa ottaa vastaan lämpö auringon,
luopua kun päättyy aika kukinnon.
Ruohonkorren lailla elää tahtoisin,
ruohonkorren lailla, hetken pienenkin,
tehtäväni täyttää luomakunnassa,
kaiken jälkeen kiittää Herra, sinua.
Keinahdellen kuulla puiden huminaa,
taipua kun Hengen tuuli koskettaa.
Lämpimiä suvituulia odottaen ja sinulle toivoen!
